Olen aina pitänyt sairaanhoitajan ammatistani, sillä se antaa minulle mahdollisuuden auttaa ihmisiä ja samalla ymmärtää omia elämänarvojani. Vaikka minulla on alalta 11 vuoden kokemus, olen kohdannut hetkiä, jolloin tunnen itseni avuttomaksi. Vuonna 2021 sain ensimmäisen lapseni, ja raskauden aikana kärsin kuivasilmäisyydestä, joka aiheutti päivittäistä kutinaa. Kävin monilla lääkäreillä, jotka määräsivät silmätippoja ja allergialääkkeitä, mutta nämä hoidot eivät tuoneet helpotusta.

Imetyskaudella minulla oli rintatulehdus, joka toi viikkojen kivut huolimatta imetysklinikan ja neuvolan avusta sekä määrätyistä antibiooteista ja kipulääkkeistä. Lapseni syntymän jälkeen kärsin olkapääkivusta väärän kantoasennon vuoksi ja sain jälleen kipulääkkeitä ja lepoa suosituksena lääkäriltä, sairaanhoitajalta ja fysioterapeutilta. Synnytyksen jälkeinen virtsankarkailu sai minut välttelemään yskimistä ja nauramista julkisesti, ja vaikka ammattilaiset vakuuttivat sen olevan normaalia ja kehottivat harjoituksiin, tunsin itseni toivottomaksi.

Ensimmäisenä vuotenani äitinä koin suurta iloa lapsestani, mutta mielialaani varjostivat jatkuvat fyysiset vaivat. Nämä kokemukset saivat minut pohtimaan, voisinko auttaa ihmisiä eri tavoin kuin vain kipulääkkeiden avulla. Niinpä vuonna 2023 irtisanouduin vanhainkodin työstäni ja lähdin Kiinaan kuudeksi kuukaudeksi opiskelemaan perinteisen kiinalaisen lääketieteen ulkoisia hoitomenetelmiä. Opintojeni aikana näin monia tilanteita, joissa yksinkertaisilla toimenpiteillä saatiin aikaan merkittäviä parannuksia.

Nyt olen palannut Suomeen ja perustanut oman hoitolan, jossa sovellan oppimaani perinteisen kiinalaisen lääketieteen menetelmiä. Toivon, että voin jatkaa sairaanhoitajan uraani tässä uudessa muodossa ja auttaa entistä useampia ihmisiä. Uskon vahvasti perinteisen kiinalaisen lääketieteen empiirisiin, luonnonmukaisiin hoitomenetelmiin, joilla pyritään herättelemään kehon omia energiakanavia ja edistämään paranemista.